Lemmikit ja eläimet ylipäätänsä on = <3
Mutta siis ns. virallisesti omat lemmikkini, jotka on seuranani raahen kämpällä on karvattomia kavereita. Näin siksi, koska kotona on saanut niin kesyjen kuin vähemmän kesyjen karvaisten eläinten kanssa tekemisissä olla, että siinä ohessa alkanut kiehtoa käärmeet ja muut otukset.
Kiitos kuuluu Alchille, että minulla on Näkkänderi tai ylipäätänsä nuo muutkin otukset, koska hään leopardigekkojen näkeminen innosti oman otuksen hankintaan, vaikka perhe koitti marsuja ja gerpiileitä ehottaa.
Mutta tässä mister komia ja kunkku omassa linnassaan
Näkkänderi japanintulilisko ja tässä hän
capoeiraa harjoittelemassa. Näkkänderiä voisi myös kutsua sinäänsä terapia hankinnaksi, koska kaveri tuli niiden reissujen ohella hankittua (hehe offina, ei psykotäti minusta mitään irti saanut, mutta hyvin menee kuitenkin).
Sitten seuraavaksi raahessa asustaessani sen toista joulunalkua, hommasin kiinankääpiötuliliskot eli
Veksan ja
Rauskun. Nämä kaksi hassu pariskunta sitten onkin. Toinen ryntää altaan toisesta päästä ja toinen toisesta ja sitten pysähtyvät ollessaan toisiaan tarpeeksi lähellä ja nenuttelevat jonkin aikaa. Tai sitten tonkivat akvan pohjahiekkaa käsi käessä.
Sitten, mister rämäpää, eli
Pikku Hiisi. Kaverista ei ota selvää onko se japanintulilisko vai kiinankääpiötulilisko ja saan selvitellä yhden salamanteri asiantuntevan kanssa sekä yksin lähteitä tutkiskellen, että kumpi kaveri nyt on. Hiisillle on kasvamassa japsille tyypillinen ns. lanka hännänpäähän, mutta selässä ja kyljissä ei näy harjaksia ja rauhaset pään sivuilla on kohtalaiset. Tiedä sitten, onko pikkuinen hydridi. oo
Sitten haaveilemani otus kersasta asti!
Guile, viljakäärme. Väritykseltään motley anery hypo lavender ja puolikas striped. Kuvassa kaveri totuttelemassa käsittelyyn, että myöhemmin olisi rauhallisempi, kun esim. täytyy tarkistaa, että nahanluonti on onnistunut ja muissa vastaavissa tilanteissa. Kaveri on aktiivinen iltaisin ja välillä aamuisin saan vaihtaa pohjapaperit uusiin kaverin uimahyppelemisen jäljiltä. Son söpö kun se syö, mutta niin muutkin kaiffarini~<3
Mutta kotona minua odottaaa
Sulo Armas joka on jo isomies ja kahden pentueen isä. Kohta poikaparka leikataan, koska nyt rottavahteja on tarpeeksi eikä tarvita enempiä. Valitettavasti asun allergiarapussa, joten en Suloa voinut ottaa. Sen lisäksi kolli on oppinut elämään isommalla reviirillä, että olisi sille mielestäni rääkkäystä kahlita se yhtäkkiä yksiöön, kun on saanut vapaana kulkea pihapiirissä, navetassa ja talvisin kotimme eri huoneissa. Muut pitäkööt kissansa asunnoissaan, en teittiä tuomitse, syyllistä tai hauko paskoiksi ja uskon, että pidätte hyvää huolta kavereistanne, mutta minulle se on outoa katsoa kissan elävän vain neljän seinän sisällä(tosin kyllä niitäkin ulkoiluttaa voi), ahistavaakin jopa välillä... Mutta tän siitä saa, kun penskana seuraillut ja kesytellyt villikissoja ja muuutenkin ollut CSI agenttina kissoja tunnistamassa kotopuolessa ja saan sitä olla nykyäänkin. ^^'
Mutta kuiteskin niiin, Sulon lisäksi odottaa myös tiibetiläinen silkkikukko Antti ja piikkiöläiskananen Karoliina alias Karski. Kuvat heistä koitan muistaa ottaa kuvia myöhemmin, kun kotona käyn. :3
Haluan tosin rakentaa kanaisillemme isomman tarhan, mutta onneksi äippä ulkoiluttaa niitä (haistatamme tässä vitut EU:n määräyksille).
